Koristetyynypläjäys

Tässä taannoisen ompeluinnostuksen tulos! Näihin tyynyihin kankaat olleet olemassa jo kauan (osa vuosia), mutta ei ole oikein ottanut siltä paikalta, että oisin visioita lähteny toteuttahan. Mutta nyt sitte viime viikonloppuna rutistin. Tässä ensin ekassa kuvassa koko joukko.

Alla olevat tyynyt on tehty vauvan pussilakanasta. Ostin Stokken pussilakanasetin kuopukselle alennuskorista ja kotona sitten avatessani pakettia tajusin, että kangas on aivan liian kovaa pienelle lapselle pussilakanaksi. On sellaista karkeaa ja kovaa. Just sopivaa sohvatyynyksi. 5 vuotta pussilakana ootti tuolla kaapissa, mutta nyt siitä on tehty 2 sohvatyynyä! Ihan kivat tuli, vaikka kuvissa näyttävätki kovin muhkuraisilta, mutta ainaki näin luonnossa näyttävät oikein jämäköiltä. Toki ompelemisessa olis toivomisen varaa, ainaki nuo vetskarit näyttäis kiemurtelevan. Mutta tyytyväinen olen!

Pilkkutyynyn kankaan olen ostanut Keskisen kaupasta joskus kauan sitten. En muista enää mihin tarkoitukseen alun perin, mutta lopulta se päätyi sitte pitkulaisen tyynyn päälliseksi! Tämä on kiva!

Tämä tyyny on tehty tukevasta puuvillakankaasta ja päälle olen ommellut virkatun pitsiliinan puolikkaan. Puolikkaan siksi, että liinaan oli tullut toiseen päähän tahra, joka ei lähtenyt pesussa, eikä sitä saanut valkaistua. Leikkasin suttaantuneen pään pois ja ompelin loppuosan tyynyn saumaan kiinni. Päälle en tehnyt ompeleita, vaan kiinnitin liinan liimaharsolla sieltä täältä, lähinnä reunoista. Alemmassa kuvassa liina erottuu paremmin. En hennonu liinaa heittää pois, vaan se sai uuden elämän tässä!

Sitten vielä Tilda-kankaista ommellut tyynyt keittiön puupenkille. Haaveena olis, että vois nuo tyynyt kiinnittää tuohon selkänojaan, mutta vielä en ole keksinyt niksiä tähän. Toistaseks saa kelvata näin! Nämä on kivan kesäiset! Samalla tässä näkyy myös tämä penkki, jonka sain isän enon jäämistöistä. Teetätin siihen uudet istuinosat, jotka oli painuneet pahasti ja poistatin maalit. Ite sitte vain maalattiin penkki. Tämä ihana penkki on yksi ihana lisä omistamiini vanhoihin huonekaluihin.

Sohvakaunotar

Sitten vielä yksi harrastukseni leipomisen ja käsitöiden lisäks: vanhat huonekalut!

Olen todennut, että vanhat huonekalut on kaikista parhaita, koska ne on luotu kestämään, toisin kuin nykyajan kertakäyttökulttuuria varten luodut mööpelit. No, onhan niitä varmaan laadukkaita uusiakin huonekaluja, mutta minä pidän kaikesta vanhasta. Harvoin löytää ihan sellasenaan käyttökuntoisia huonekaluja ja jos löytääki, niin niissä on hintalapussa monesti sellaset lukemat, että kävelen ohi.

Ne huonekalut, joita saa ite vähän laittaa, niin niihin syntyy tunnesideki sitte semmonen,

ettei niistä halua kovin helpolla myöskään luopua.

Tämän sivustavedettävän kaunottaren ostin huuto.netistä pari kesää sitten. Se oli vaaleamman puun värinen silloin. Siihen oli joku käsittely tehty ja luulen, että se oli alkuperäinen. Valitettavasti siihen oli myös tullut öljyroiskeita, jotka oli imeytynyt puuhun. Myös tuo ulosvedettävä osa oli rikki. Toinen jalka oli poikki ja sisältä puuttui pitkittäin olevia lautoja. Ulosvedettävän osan korjautin ja paikallisella entisöijällä, joka siis teki siihen uuden jalan ja laittoi pohjaan uudet laudat.

Öljytahrojen vuoksi oli ajateltava tummempaa väritystä, jotta ne eivät liikaa hypi silmille.

Itse sitten käsittelin koko sohvan (muistaakseni) Osmo Colorin läpikuultavalla puuvahalla.

Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen!

Sohva on kuopuksen huoneessa hänen sänkynään.